Antti Louhivaara kertoo
Historiani kaiutinsuunnittelijana
Ensimmäinen kosketukseni hifiin tapahtui ollessani esiteini-ikäinen pojankloppi kun meidän perheeseen hankittiin Saloran Ortoperspekta Hi-Fi-järjestelmä. Tuo oli Tapio M. Köykän kehittämä vinkeä äänentoistosysteemi jossa keskikaiuttimesta toistettiin summattu monoinformaatio (L + R) täydellä kaistalla ja kahdesta sivukaiuttimesta vastaavasti erotussignaalit (L – R ja R – L), jotka sisälsivät lähinnä tilainformaatiota. Järjestelmä poikkesi normi stereoista melkein kuin yö ja päivä ja jo tämän erikoisuutensa takia istutti teinipoikaan lähtemättömän ja syvän innostuksen äänentoistoa kohtaan.
Myöhemmin 80-luvun alussa aloin tutustua tarkemmin akustiikkaan ja kaiutintekniikkaan. Minua innoittivat tuolloin Hifi-lehden rakennussarjat ja erityisesti Gradient 1.0- kaiuttimen erikoinen rakenne. Halusin ymmärtää miten edellä mainitut kaiuttimet toimivat ja mitkä tekijät vaikuttavat äänen muodostukseen ja siten äänenlaatuun. Aloitin tuolloin kaiutinsuunnittelun harrastuksenomaisesti modifioimalla näitä olemassa olevia Hifi-lehden rakennussarja-kaiuttimia.
Ison laman aikaan 90-luvun alussa aloin toden teolla opiskella kaiutintekniikkaa ja samalla päätin aloittaa ammattimaisen kaiutinsuunnittelun. Ensimmäinen kaupallinen kaiutinmallini oli ASL H12nd joka osallistui myös Tekniikan Maailman kaiutinvertailuun (5/95). Tuloksena oli vertailun voitto ja siten ensimmäinen testivoitto suunnittelemieni kaiuttimien testivoittojen pitkälle sarjalle.
Käänteentekevä kokemus oli päästä kuuntelemaan erään hifi-harrastajan ladonoven kokoisia Yankee- paneelikaiuttimia ja samalla verrata niitä omiin H12nd-kaiuttimiin. Kokemus oli mieltä mullistava, aivoja kääntävä ja korvia puhdistava. Se muutti täysin käsitykseni siitä minkälainen voi kaksitie-järjestelmän tilavaikutelma parhaimmillaan olla. Tajusin sillä hetkellä että tämä oli se, johon minun oli jatkossa pyrittävä. En tosin vielä silloin tiennyt miten tämän toteuttaisin. Mutta tästä voisi oppimatka nyt alkaa.
Tämän jälkeen päätin syventää akustiikan opintojani lukemalla TKK:n teknillisen akustiikan oppimateriaaleja. Keskityin puhtaasti akustiikan teorian opiskeluun ja samalla kävin keskusteluja alalla vaikuttaneiden ihmisten kanssa (mm. Juha Backman, Jorma Salmi, Pekka Tuomela, Anders Weckström). Näiden pohjalta minulle alkoi hahmottua mihin suuntaan kannattaa akustista suunnittelua kehittää eteenpäin.
Tässä vaiheessa minulle alkoi hahmottua sekä kokonaissäteilyn merkitys, että erityisesti säteilijäsysteemien mittasuhteiden tärkeys suhteessa tuotettavien ääniaaltojen pituuteen. Tämän johdosta syntyi ns. aallonpituus-ajattelu (Wave-Length Reasoning – WLR) joka tulisi toimimaan johtoajatuksena kaikessa suunnittelussani tulevaisuudessa. Ajattelun ydin lähtee siitä että kaiutinelementtien muodostamien säteilijöiden tulee olla mittasuhteiltaan sopusoinnussa niiden tuottamien aallonpituuksien kanssa. Tällöin säteily on mahdollisimman tehokasta jolloin saavutettavaan äänenpaineeseen tarvittava teho pysyy mahdollisimman pienenä (säteilyimpedanssin resistiivinen komponentti on mahdollisimman suuri). Samalla saavutetaan paras mahdollinen integraatio elementtisysteemien välille ja tasainen kokonaissäteily eri suuntiin. Siten energiavaste on tasainen ja suuntaavuus hallittua. Suunnittelu-periaatteelle ominaista on suurien, laakeiden aallonohjaimien käyttö diskanttielementin yhteydessä. Ensimmäinen WLR- tekniikkaan perustuva kaiutinmallini oli ASL H7 joka esiteltiin vuonna 1995.
Amphion
Vuonna 1998 perustettiin Amphion Loudspeakers Oy. Amphionin ensimmäiset kaiutinmallit perustuivat ASL-kaiuttimien prototyyppeihin. Alkuperäinen Amphion Argon oli edelleen kehitelty ASL H9.
Argonin ensimmäinen prototyyppi tehtiin ASL H9 koteloon vaihtamalla alkuperäinen bassoelementti alumiinikartioiseen bassoelementtiin. ASL H7 mallin aallonohjainta käytettiin sellaisenaan Amphion Krypton- ja Amphion Neon/Neon+ -malleissa. ASL H9 mallin aallonohjaimen muoto periytyi sellaisenaan myös Helium/Helium+/Helium2/Creon/Athene/Ion- malleihin, vain aallonohjaimen läpimittaa hieman pienentäen. Aina ei pyörää tarvitse keksiä uudelleen jos se on jo alun perin pyörinyt moitteettomasti! Joka tapauksessa, Argon voitti heti ensimmäisen kaiutinvertailun mihin osallistui ja siitä tuli heti erittäin suosittu Suomessa. Argonin lisäksi myös Neon+, Helium+, Helium2, Argon2, Creon2 ja Impact500 (subwoofer) voittivat vertailut joihin osallistuivat Suomessa.
Toinen Amphionin perustamisvuonna 1998 julkaistu kaiutinmalli oli Krypton, jossa esiteltiin aiempia malleja edistyksellisempi akustinen rakenne. Kryptonissa oli suuren aallonohjaimen ylä- ja alapuolella (D’Appolito) 8” keskiäänielementit takaa vaimennetussa dipoli-rakenteessa. Basso hoidettiin suljettuun koteloon asennetulla 10 tuuman elementillä. Vuotta myöhemmin esiteltiin Kryptonin uudistettu versio jossa keskiääni-elementit oli asennettu ns. resistanssikoteloihin.
Vuonna 2000 suunnittelin Amphion Xenon- mallin jossa esiteltiin ensimmäistä kertaa ns. hyperkardioidi-kotelo – keskiääniä toistava elementti säädettiin tämän avulla suuntakuvioltaan samanlaiseksi aallonohjaimella varustetun diskanttielementin kanssa. Xenonin kanssa samoihin aikoihin esiteltiin myös Argon2- malli. Näissä kummassakin esiteltiin myös kokonaan uusi aallonohjaimen muoto.
Xenon ja Argon2 keräsivät runsaasti kansainvälistä huomiota ja molempia malleja kehuttiin maasta taivaaseen kansainvälisessä lehdistössä. Argon2 mm sai vuonna 2002 ”Product of the Year” tunnustuksen SoundStage! -julkaisulta. Myös Helium2 sai runsain mitoin kehuja hifi-toimittajilta, saaden mm ”Runner Up 2005 Budget Product of the Year” tunnustuksen Stereophile- lehdeltä.
Aurelia
Oli kuitenkin aika siirtyä eteenpäin. Perustin uuden yrityksen jonka Aurelia- kaiuttimet esiteltiin ensimmäisen kerran vuoden 2007 Helsingin Hifi-messuilla. Ensiesittelyssä oli Aurelia Magenta, jossa esittelin Amphionin jälkeen edelleen kehiteltyä tekniikkaa.
Aurelia Magentasta tuli jättimenestys ja sitä myytiin tuhansittain sekä Suomeen, että ulkomaille. Magenta esimerkiksi valittiin Ranskassa vuoden parhaaksi kaiuttimeksi (”Best of 2012”, Hifi Video Home Cinema).
Samoihin aikoihin Magentan kanssa esiteltiin myös sen isosisko, Aurelia Ambera, joka oli kahdella bassoelementillä varustettu lattiakaiutin-versio Magentasta. Myös Amberasta tuli huippusuosittu ja se pyyhki kilpailijoilla pöytää voittaen kaikki vertailutestit joihin osallistui.
Halusin kuitenkin kehittää olemassa olevia akustisia menetelmiä eteenpäin koska en ollut tyytyväinen Kryptonin akustisen systeemin toimintaan. Vaikka Krypton kuulosti ilmavalta ja aineettomalta tasaisen tehovasteensa ja voimakkaan suuntaavuutensa ansiosta, kaiuttimessa ilmeni tietynlaista epävakautta ja sitä oli vaikeaa saada hyvään, stabiiliin balanssiin. Tämä johtuu siitä että aallonohjain itsessään muodostaa omnipolaarisen, pallomaisen suuntakuvion, joka vaimenee 6 dB etäisyyden kaksinkertaistuessa, kun taas D’Appolito-asetelmassa olevat keskiääniset tuottavat sylinteriaaltoa jakotaajuuden ympäristössä ja tämä vaimenee 3 dB etäisyyden kaksinkertaistuessa. Tämän kaltaisessa suunnittelusysteemissä on tässä kohtaa ilmiselvä epäjatkuvuuskohta. Lisäksi sylinteriaallon ja palloaallon yhdistäminen lisää epävakautta.
Asia alkoi vaivata minua vuosien varrella ja aloin miettiä mikä olisi paras keino ratkaista kyseinen epäjatkuvuuskohta siten että lopputulos olisi sekä elegantti, että myös matemaattisesti kaunis. Piti keksiä keino tuottaa koherenttia sylinteriaaltoa riittävän laajalla äänialueella bassoalueen yläpuolelta alkaen ja jatkuen ylimpään diskanttiin saakka.
Kehitin diskanttisysteemin jossa kolme diskanttielementtiä asetettiin vertikaalisesti huolellisesti muotoiltuun aallonohjaimeen, jonka mittasuhteet ja jyrkkyys tuottaisivat suuntakuvion, joka integroituisi täydellisesti linjaan asetettujen sylinteriaaltoa tuottavien keskiääni-elementtien kanssa.
Tuloksena oli vuonna 2008 esitelty Aurelia Graphica.
Graphicassa D’Appolito asetelmassa oleva kuuden bassoelementin akustinen linja yhdessä kolmoisdiskantti-aallonohjaimen kanssa muodostaa vaakasuuntaisen akustisen viuhkan (Horizontal Fan-shaped Dispersion – HFD) joka tuottaa kuuntelupaikalle huomattavasti enemmän suoraa puhdasta ääntä kuin perinteiset akustiset systeemit. Lopputuloksena on kolmiulotteinen, holografinen äänimaisema.
Heti ensimmäiset vertailut Graphican alkuperäisen proton ja Amphion Kryptonin välillä osoittivat salamannopeasti, että Graphican akustinen systeemi naulaa kaikki asiat yhdellä kertaa nippuun. Sen jälkeen minun ei ole tarvinnut taaksepäin katsoa.
Vuonna 2009 esiteltiin Aurelia Cerica joka oli pienennetty jalusta-versio Graphicasta. Cerica sai runsain mitoin ylistystä kansainvälisessä lehdistössä ympäri maailman ja se sai muun muassa ”Recommended Reference Component”-tunnustuksen kansainväliseltä SoundStage!Hifi- nettijulkaisulta vuonna 2013.
Vuonna 2010 esittelyvuoroon tuli Aurelia Saphira. Suunnittelin kaiuttimen alun alkaen kotiteatterikäyttöä silmällä pitäen ja sen neljän linjaan asetetun bassoelementin ansiosta Saphirassa oli dynamiikkaa ja potkua paljon enemmän kuin hoikan ulkonäön perusteella olisi voinut olettaa.
Vuonna 2012 vuorossa oli pieni luonnonkuitukomposiitista ruiskuvalettu Aurelia Aniara, josta tulikin lopulta kaikkien aikojen suosituin Aurelia- malli.
Kaikki ihastuivat Aniaraan, niin koti- kuin ulkomailla. Aniaran ääni oli tasapainoinen, eloisa, dynaaminen ja helposti kuunneltava. Kokoonsa nähden Aniara tarjosi poikkeuksellisen paljon puhdasta ääntä. Aniarasta julkaistiin vuonna 2014 myös aktiivinen Aniara DSP- malli jonka tekniikka perustui moderniin digitaaliseen signaalinkäsittelyyn.
Vuoden 2016 uutuuksina esittelin Cerican ja Graphican isommat versiot, Cerica XL ja Graphica XL.
Kaiuttimissa alkuperäiset 5,25” bassoelementit oli korvattu kokonaan uudelleen suunnitelluilla, järeän puhekelan omaavilla 6½” bassoelementeillä, joiden johdosta uutuuksien dynamiikka ja bassopään ulottuvuus nousivat aivan uudelle tasolle.
Kumpikin malli edusti äänenlaadultaan Aurelian kehittyneintä tasoa ja Cerica XL saikin vuonna 2021 erittäin arvostetun ”Product of the Year 2021” tunnustuspalkinnon innovatiivisesta suunnittelustaan kansainväliseltä SoundStage!Hifi- nettijulkaisulta:
Oli kuitenkin aika siirtyä jälleen eteenpäin. Perustin ALD-suunnittelutoimiston joka alkoi suunnitella uusia kaiutinmalleja vuonna 2021. Ensimmäinen ALD:n suunnittelema kaiutinmalli oli AALTO 1 joka oli edelleen kehitelty versio Aurelia Aniarasta. Kaiuttimesta julkaistiin myös aktiivimalli AALTO 1pro:
Kehitin myös HFD-tekniikkaa edelleen eteenpäin ja esittelin toisen sukupolven version kolmois-diskantista.
Vuonna 2024 Varsovan AV-messuilla esittelin tämän kehitystyön ensimmäisen hedelmän, Audio Anatomy AA5- kaiutinmallin joka saikin heti suitsutusta osakseen. Uutuutta pidettiin ”järjettömän” hyvänä ja se sai valittiin messujen ”The Overall Bargain of The Show”- tuotteeksi.
ALD Speakers
Uusitun HFD-tekniikan toinen hedelmä ALD A7 esiteltiin Helsingin Hifimessuilla 2025. A7 on edelleen kehitelty versio Aurelia Cerica XL-mallista.
Vuoden 2026 uutuus on ALD A10, joka menee akustisesti vielä aiempaa pidemmälle. Tässä akustisessa ratkaisussa olen säätänyt suuntakuvion sekä kaiuttimen sivulle että myös taakse vastaamaan kolmoisdiskantin suuntakuviota. Tämän vuoksi A10:n linjaan asetetut neljä keskiäänielementtiä on sijoitettu resistanssikoteloihin joiden suuntakuvio on säädetty superkardioidiksi. Kaiutin on siten lähes vakiosuuntaava ja tuottaa koherenttia sylinteriaaltoa 150 Hz ylöspäin. Kaiuttimen alarajataajuus on 60 Hz, joka toimii jakotaajuutena kaiuttimen yhteydessä käytettävien subbarien kanssa. Tarkoitus on käyttää kummankin kaiuttimen kanssa omaa, laadukasta subwooferia.
Kaiutin on siis vakiosuuntaava superkardioidisäteilijä jonka suuntakuvio vaakasuuntainen akustinen viuhka. Tai constant directional supercardioid radiator with horizontal fan-shaped dispersion. Siinäpä sitä markkinointinimeä!
ALD A10 summaa kaiken osaamisen joka minulle on kuluneen 30 vuoden aikana kertynyt ja siinä yhdistyvät kaikki suunnittelutekniikat joita olen tänä aikana käyttänyt:
- aallonpituus-ajattelu (Wave-Length Reasoning – WLR)
- vaakasuuntainen akustinen viuhka (Horizontal Fan-shaped Dispersion – HFD)
- vakiosuuntaava superkardioidi-säteilijä (Constant Directional Supercardioid Radiator)
| Y-tunnus: 3122763-8